Raikasta!

Tämän päivän musiikkina oli tarkoitus soida Roots Manuvan kappale Let The Spirit. Sen aika saa kuitenkin odottaa ja painan nyt muistiin uuden löytöni, Mop Mop.

Olen toivonut löytäväni jotain tämän tyylistä ja nyt taidan olla oikeillä jäljillä. Musiikki elää ja vie kuuntelijan mukanaan eri maailmoihin. Seuraavaksi soiva kappale Destination vie mieleni takaa-ajokohtaukseen ja jonnekin syvään, missä itsekin koen kilpailevani aikaa vastaan.

Mop Mop - Destination

Ensikuuntelulla seuraavana soiva Jazzdancer vie taas enemmänkin sarjakuvamaailmaan tai muuten vain leikittelevämpään suuntaan. Ei vaan kävelykaduille!

Mop Mop - Jazzdancer

Lainaukset yhtyeen kotisivuilta taas kertovat seuraavaa:
http://www.mopmop.com/biography/

Andrea Benini (born March 14, 1977), also known as Mop Mop is a musician, music producer and composer from , Cesena, Italy. He has worked in jazz, funk and club music.


As of 2005, his current project is Mop Mop, a funk/afro/jazz mix including musicians Alex Trebo on piano, Pasquale Mirra on vibraphone, Guglielmo Pagnozzi on sax, Bruno Briscik on bass and Danilo Mineo on percussions. 


 Mop Mop debut album “The 11th Pill” was released by Tam Tam Studio in 2005


In 2012 Mop Mop achieve the international film business as part of Woody Allen‘s “To Rome With Love” soundtrack with the song ” Three Times Bossa “, composed by Andrea Benini/Alex Trebo and produced by Tam Tam Studio.



Kokonaisuudessaan kiinnostava projekti. Innostuneena, mutta samalla haikeana harmittelen vain miten saisimme tällaisen musiikin soimaan enemmän radiossakin ja päiväsaikaan. Yleisesti ihan vain laajemmin kuultavaksi.

Haikeus saa kuitenkin nyt jäädä taka-alalle ja tutustuminen uuteen musiikkin saa viedä voiton. Mop Mop!

Laahaavaa

Viimeinen jäätelö ja hiljainen olo vie minut kuuntelemaan kappaletta Dayglo Reflection. Esittäjinä Bobby Womack ja Lana Del Rey.

En oikeastaan ajattele tällä hetkellä juuri mitään kun kappale soi taustalla. Lana Del Reyn laahaavalla äänellä on hetkensä kun Bobby Womackin energisempi ääni tuo sille vastapainoa. Kappale etenee soljuvan tasaisesti.

Tunnustukseni

Taustalla pyörii YleFem kanavan lähettämä ruotsalainen viihdeohjelma Allsång på Skansen.

Katsojia on uskomaton määrä, mutta tietojen mukaan onhan ohjelma Ruotsin katsotuimpia. Yhteislaulut eivät vie minua hurmokseen (mikä sinänsä harmi). Jollain tapaa pidän kuitenkin todella paljon siitä, miten suuren joukon ruotsalaisia yhteislaulut saavat kokoon. Seuraan näitä ohjelmia aina tilaisuuden tullen. Tarjoaahan tämän tyyliset ohjelmat edes tilannekomiikkaa ja siten mahdollisuuden hymähdellä (todella lämpimästi) näille tilanteille, jotka hämmentävät kulttuurierojen takia. Muuten taas pidän siitä, miten vanha perinne yhdistyy uusien ja suosittujen nykyhetken artistien musiikkiin. Tyyli on vain niin kesäinen.

Lasse Berghagenin aikoina katsojaluvut ovat lähteneet ymmärrykseni mukaan ensimmäisen kerran suurempaan nousuun. Tämän tiedon myötä lähteköön avauskappale uudelleen soimaan ja vuosi joku heräköön hetkeksi uudelleen.

Lasse Berghagen - Stockholm i mitt hjärta och Inte bara drömmar

Piintynyt

Tapailen usein mielessäni vanhoja kappaleita ja päädynkin niitä useimmiten kuuntelemaan. Varsin uraauurtavalla tyylillä näppäilen muistiin kappaleen, joka on jo noin 15 vuotta vanha.

Kent - Om du var här

Nähdessäni ensimmäisen kerran tämän musiikkivideon muistan pitäneeni sitä hienolla tavalla pelottavana. Toisaalta olen voinut myös kokea videon vain pelottavana, mutta ehkä haluan uskoa olleeni katu-uskottavampi pieni ihminen. Hämmentäväksi ainakin videon olen kokenut, edelleenkin. Kaiken kaikkiaan videon karuus saa minut edelleen pitämään videosta. Ihana myös todeta, että kappale toimii myös yksinäänkin.

Ruotsin kielen taitoni ei ole huippuluokkaa ja monet kerrat olen suunnitellut harjoittavani ruotsin kieltä kuuntelemalla enemmän ruotsalaista musiikkia ja etenkin käymällä läpi kappaleiden sanoituksia. Ajatuksen tasolle tämä on tosiaan jäänyt.

Joudun myös toteamaan, etten edelleenkään omista yhtään Kentin levyä. Jollain tapaa minulla on vain aina jäänyt. Albumi Isola olisi varmasti kuitenkin se levy, jonka hankkisin ensimmäisenä (ja kyllä minä sen vielä nappaan ostokseksi joku kerta). Sen verran monet vuodet kappale Om du var här on ollut mukana elämässäni.

Jotain uutta, jotain vanhaa

Korvani haluavat kuunnella jotain soljuvaa ja epämääräistä.


Jotain elektropainotteista ja tämän hetken musiikkia. Välillä sitä kiroaa, miettii ja kiroaa kuinka uutta monikaan nykypäivän uusi musiikki on, mutta vanhuudessaankin ne voi ehkäpä edes tutustuttaa kuuntelijan johonkin entisajan bändiin. Ainakin siten kun kuuntelijat vertaavat tätä uutta artistia johonkin vanhaan eri keskusteluissa ja tarpeen vaatiessa se mainittu henkilö on pakko googlettaa.

En aina anna välttämättä tarpeeksi kuuntelukertoja jollekin uudelle artistille, mutta toisaalta kyllä sen heti tuntee kun tunnistaa löytäneensä jotain kiinnostavaa ja jopa uutta ja raikasta, eikö? En odota jatkuvaa uudistumista musiikin saralla, koska on asioita, joissa uudistumisen tarve ei ole niin välttämätöntä. Tietenkin haluan ja janoan uusia näkökulmia, mutta joskus tyypillisesti etenevä rock -kappale vuonna 2012  kuulostaa yhtä hyvältä uusien soittajienkin toimesta.

Millaisena sitten aiempien vuosikymmenten sen hetken kuuntelijat ovat ottaneet vastaan heille uuden musiikin. Mahdollisesti samalla tavalla kuten mekin oman aikamme kuuntelijat. Tuntuu myös, että nykyään musiikki, joka herättää enemmän tunteita on enemmän syvemmällä piilossa, vaikka tässäkin kohtaa poikkeuksia on. Jotenkin sitä hölmöllä tavalla on myös herkemmin epäluuloinen uudelle kuin vanhemmalle musiikille, vaikka osaan olla hämmentynyt vanhemman musiikkitarjonnankin kohdalla.

Tällä toisella kertaa tutustun itselleni johonkin uuteen. Seuraavaa kokoonpanoa eksyin kuuntelemaan muutaman poikkoilevan klikkailun kautta.

Chromatics 
Yhdysvaltalainen elektromusiikkia soittava bändi, jonka yksi kappaleista soi myös elokuvan Drive soundtrackilla.

Chromatics - Time For Love

Chromatics - Tick Of The Clock
Elokuvan nähneenä tunnistan kyllä nyt tämän hiljalleen etenevän ja varovaiselta kuulostavan kappaleen. Muistuu jälleen mieliteko hankkia kyseinen soundtrack!

Mistä nämä kappaleet sitten muistuttavat... pakko miettiä, vaikken välttämättä keksi. Loppujen lopuksi tärkeintä on kai kuitenkin se, että vain nauttii kuuntelemastaan musiikistaan. Asia, jonka välillä saattaa unohtaa.

Kappaleeni

Mietin ja nyt tiedän avauskappaleeni. Tai ehkä en sittenkään tiedä. Onhan tämä melkein sama asia kuin miettisi oman keikkansa avauskappaletta! Pelkoni tehdä häiritseviä kirjoitusvirheitä on jopa pienempi kuin ensimmäisen kappalevalinnan miettiminen. Mittavien pohdintojen jälkeen seuraava kappale päätyy kuitenkin aloittamaan ajatusteni kirjaamisen. Kappale siivittää eteenpäin tulevaan, mutta tietenkin se toimii hyvin myös tämän sateisen päivän musiikkina.


Suede - Trash 

Kappale, jossa soi ihanalla tavalla oma aikansa. Yksi suosikeistani ja pysähdyn aina kuuntelemaan tätä kun kuulen sen soivan. Aikaa kestävä.