keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Jotain uutta, jotain vanhaa

Korvani haluavat kuunnella jotain soljuvaa ja epämääräistä.


Jotain elektropainotteista ja tämän hetken musiikkia. Välillä sitä kiroaa, miettii ja kiroaa kuinka uutta monikaan nykypäivän uusi musiikki on, mutta vanhuudessaankin ne voi ehkäpä edes tutustuttaa kuuntelijan johonkin entisajan bändiin. Ainakin siten kun kuuntelijat vertaavat tätä uutta artistia johonkin vanhaan eri keskusteluissa ja tarpeen vaatiessa se mainittu henkilö on pakko googlettaa.

En aina anna välttämättä tarpeeksi kuuntelukertoja jollekin uudelle artistille, mutta toisaalta kyllä sen heti tuntee kun tunnistaa löytäneensä jotain kiinnostavaa ja jopa uutta ja raikasta, eikö? En odota jatkuvaa uudistumista musiikin saralla, koska on asioita, joissa uudistumisen tarve ei ole niin välttämätöntä. Tietenkin haluan ja janoan uusia näkökulmia, mutta joskus tyypillisesti etenevä rock -kappale vuonna 2012  kuulostaa yhtä hyvältä uusien soittajienkin toimesta.

Millaisena sitten aiempien vuosikymmenten sen hetken kuuntelijat ovat ottaneet vastaan heille uuden musiikin. Mahdollisesti samalla tavalla kuten mekin oman aikamme kuuntelijat. Tuntuu myös, että nykyään musiikki, joka herättää enemmän tunteita on enemmän syvemmällä piilossa, vaikka tässäkin kohtaa poikkeuksia on. Jotenkin sitä hölmöllä tavalla on myös herkemmin epäluuloinen uudelle kuin vanhemmalle musiikille, vaikka osaan olla hämmentynyt vanhemman musiikkitarjonnankin kohdalla.

Tällä toisella kertaa tutustun itselleni johonkin uuteen. Seuraavaa kokoonpanoa eksyin kuuntelemaan muutaman poikkoilevan klikkailun kautta.

Chromatics 
Yhdysvaltalainen elektromusiikkia soittava bändi, jonka yksi kappaleista soi myös elokuvan Drive soundtrackilla.

Chromatics - Time For Love



Chromatics - Tick Of The Clock
Elokuvan nähneenä tunnistan kyllä nyt tämän hiljalleen etenevän ja varovaiselta kuulostavan kappaleen. Muistuu jälleen mieliteko hankkia kyseinen soundtrack!



Mistä nämä kappaleet sitten muistuttavat... pakko miettiä, vaikken välttämättä keksi. Loppujen lopuksi tärkeintä on kai kuitenkin se, että vain nauttii kuuntelemastaan musiikistaan. Asia, jonka välillä saattaa unohtaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti