Tutustuminen

Vuoden takainen löytöni on jälleen herännyt soimaan enemmän, John Frusciante.

Kappaleet eivät aina soi sulavasti. Sanoitukset osaavat olla myös vaikeaselkoisia, mutten senkään anna häiritä.

Olen käynyt läpi vasta kolme levyä ja kuunnellut eri kappaleita niitä löydettyäni. Tiettyihin kappaleisiin olen vain jäänyt kiinni ja pyörittänyt niitä yhä uudelleen.

Levyjen tyylit vaihtelee toisistaan. Olen kokenut alkupään levyjen musiikin haastavammaksi ja sen aikaisia kappaleita jouduin/joudun kuulijana miettämään omalla tavallaan tarkemmin ja tulkitsemaan niistä syntynyttä mielipidettä mielessäni. Mieleen onkin jäänyt vahvasti yksi vanhempi kappale, missä ääni on ajoittain hyvin vaikeroiva ja aika vihlovakin, ja tästä huolimatta pidän siitä. Olen itse kokenut kuulemani vaikeaselkoisemmat kappaleet purkautuviksi ja esiin tuoduiksi tunteiksi, joita ei voi kuunnella soljuva musiikki mielessä. 


John Fruscianten musiikki onkin tarjonnut minulle mielenkiintoisen tutustumismatkan musiikkiin uudesta näkökulmasta. Aina kaikki kappaleet samalta artistilta ei voi puhutella yhtä kuulijaa, mutta kokonaisuutena pidän miehen tyylistä tehdä virkistäviä kokeiluja ja soittaa vain elämää. Fruscianten musiikki on muodostunut itselleni yllättävänkin tärkeäksi. Sanat eivät ole aina kauniita, mutta silti ne pystyvät tarjoamaan kuulijalle paljon. Elävä soitto antaa myös osansa.

Hiljalleen etenen kappaleesta toiseen ja jatkan kuuntelua. Oikeita kappaleita on vaikea valita, tunne saa viedä.

John Frusciante - Slaughter (acoustic)
Ensimmäinen löytöni, jota kuuntelin tuolloin useita kertoja. Edelleenkin useasti soiva.

John Frusciante & Josh Klinghoffer - Walls

John Frusciante - Scratches