perjantai 19. huhtikuuta 2013

Parit

Maailma on täynnä taiteellisesti lahjakkaita pareja, vaikka ensimmäisenä itselleni mieleen tuleekin vain se kuuluisa ja ristiriitainen kokoonpano: John Lennon ja Yoko Ono. Tähän päästäänkin kolmannessa kappaleessa, koska olen jonkin aikaa haudutellut ideaa, mistä kirjoittaa seuraavaksi. Olen yrittänyt miettiä, mikä minua kiinnostaa ja yrittänyt katsoa uudella tavalla sitä kaikkea, mitä päivisin kuuntelen.

Tänä ikuisuudelta tuntuneena aikana olen huomannut uudella tavalla ainakin sen, että taidan pitää aika paljonkin soulahtavasta r'n'b musiikista. Jotenkin en ole kokenut kyseistä musiikkityyliä koskaan omakseni, mutta enhän minä välillä muuta tunnu kuuntelevankaan. Oikeastaan tästä oivalluksesta tuli melkeinpä tyhmä olo. Tyhmä olo sen takia, etten ole tajunnut aikaisemmin kuinka paljon tätä musiikkityyliä kulutan. Suuret äänet on nautintoa yhdistettynä muhkean soljuvaan musiikkiin.

Tästä päästäänkin sitten varsinaiseen aiheeseeni kun selailin tänään tajunnan räjäyttävän muodikasta Trendi -lehteä.Yksi lehden jutuista käsitteli nimittäin yhdysvaltalaistaustaista ja Suomessa pitkään asunutta musiikkoa/taiteilijaa Nicole Willisiä, jonka kumppani Jimi Tenor on.

Häilyvästi Jimi ja Tenor kuulostivatkin tutuilta sanoilta ja heikolla hetkellä yhdistin tätä nimeä jo entisen Jimi Pääkallon kasvoihin. Tällä hetkellä tunnen todella suurta huonommuuden tunnetta siitä, etten tiedä paljon miehen nimeä enempää Jimi Tenorista. Nyt haettuani lisää tietoa muusikosta voin vain olla ihastunut Tenorin kokeellisuuteen. Jotain tällaista mielessäni oli, mutta miten en ole ymmärtänyt tutustua Tenoriin aikaisemmin. Ah, suuri draamaa tämäkin, oih! Kyseessä on kuitenkin jo pitkän uran tehnyt muusikko. Tehkäämme siis tähän tietämättömyyteen nyt muutos.

Yksi näin alkupalaksi:

Jimi Tenor - Sugardaddy (vuodelta 1997)




Ja lisää vaikkapa kotisivujen muodossa: http://www.jimitenor.com/index.html

Alkupalasta sitten seuraavaksi toiseen maistiaiseen. Kun kyseessä on kiinnostavan luova pari, täytyy molemmat tietysti esitellä. Nicole Willis kuulostaa hänkin kiinnostavalle omassa soulahtavassa tyylissään ja mielenkiintoinen historia hänelläkin jo takanaan. Jollain tapaa olenkin nyt vain hyvin innoissani näistä kahdesta. Välillä tosiaan olisi parasta vain keskittyä siihen, mitä on lähellä eikä etsiä musiikkia kaikkialta muualta kuin Suomesta. Tähän sorrun aivan liian helposti.

Tässä siis toinen  ja kirjoitukseni viimeinen maistiainen:

Nicole Willis & Soul Investigators - Keep reachin' up




Ja lisätietoa löytyy: http://www.nicolewillis.com/

Mukavia hetkiä siis tältä päivältä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti