Sovitellessani jalkaani vihreitä nahkakenkiä, kaupassa alkoi taustalla soida sattumalta Amy Winehouse ja Valerie. Olo oli samalla jotenkin pirteä, mutta haikea. En pysty selittämään tarkasti, mutta edelleen kuullessani naisen kappaleita tunnen haikeutta hänen poismenostaan. Muistan, miten ensimmäisen kerran kuultuani kappaleen Rehab tunsin löytäneeni jotain uutta ja voimakasta. Ihastuin Winehousen jätkämäiseen, mutta samalla vahvaan naiselliseen tyyliin tuoda itseään esille.
Amy Winehouse - Brother
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti