Aika ennen nykyistä

Viimeinkin minäkin pääsen sairastelemaan *riemun kiljaduksia, jei*. Ajatus ei liiku ja paksu peitto ympärilläni tukahduttaa minua lämmöllään. Huoaah... viilennystä!

Ensimmäinen ajatus kotiin päästyäni oli siis pelkästään päästä lepäämään. Tänä iltana otin myös esille vanhoja itsenauhoitettuja c-kasetteja. Eipä näitä taida ollakaan kuin muutama eikä nämä nyt kovin historialliselta sisältönsä perusteella kuulosta. Muistan nauhoittaneeni omaa ääntänikin joskus, mutta sellaiset ovat tainneet jäädä paremman alle. Ei löydy nöyryyttäviä puheita jostain mukahauskasta. Miten sitä onkaan voinut olla niin ajattelematon ja hukannut sellaiset, mahdolliset klassikot.

Palatessani c-kasettien maailmaan oli aika noloakin tajuta, että jouduin oikeasti miettimään miten tämän kasetin kanssa nyt toimitaankaan. En ollut varma laitoinko kasetin oikein päin soittimeen, mutta onneksi ne tietyt piikit varmistivat sen, että kasetti tosiaan asetetaan soittimeeseen ylösalaisin.

Nyt minulla soikin radiokappaleita sisältävä kasetti. Voisin vaikka vannoa, että näistä eniten soitetuin on ollut tanskalaisen Junior Seniorin hittikappale Move Your Feet. Tämän sentään muistan nauhoittaneeni! 

Mietin vain, onkohan vuonna 2003 c-kasetit olleet vielä ihan yleisestikin käytössä vai olenko ollut vain jäljessä tekniikan suhteen? Tuntuu niin omituiselta kuvitella, että kymmenen vuotta sitten olen vielä nauhoitellut kappaleita kasetille. Joko tuo on ollut omaa ajanvietettäni tai sitten tosiaan kehitys on kulkenut todella nopeaan. Uskon ehkä enemmän ensimmäiseeen vaihtoehtoon. Olen aina tekniikan suhteen jäljessä.

Kaiken kaikkiaan hämmentävää huomata, että taidan pitää edelleen samanlaisesta musiikista, mitä olen noin kymmenen vuotta sattunut nauhoittamaan. Maku on saattanut tulla monipuolisemmaksi, mutta edelleen Manic Street Preachersin kappale You Stole The Sun From My Heart kuulostaa hyvältä.

Niin sitä on myös ennen nauhoitettu radiohaastattelukin kasetille. Huh, YleX:n  aikoinaan tekemä haastattelu bändistä The Hives on kirjoituksen edetessä siirtynyt kuunteluun.

Tällä kertaa viikonloppu kuitenkin voisi muistojen myötä alkaa seuraavilla kappaleilla. Kaseteilta poimittuja:

                                                                    Oikeutetusti:

                                                      Junior Senior - Move Your Feet

Ja tästä en edes muista kuulleeni:

Badly Drawn Boy - Logic Of A Friend
(edelleen musiikkia tekevä englantilainen artisti (oikealta nimeltään Damon Gough), joka on myös ollut About a Boy -elokuvan soundtrackin tekijä ja kappaleiden esittäjä)

 

 

Sekä lopuksi täydellinen pommi viimeiseltä kasetilta. Googlettelun jälkeen artistin nimi selvisi ja kyseessä onkin vuosien takainen tyttöduo S.O.A.P. Siis, apua?! Saatoin joskus kuunnellakin tätä kun muistot palaavat hitaasti mieleeni. Ei tämä ehkä ihan soittolistoilleni enää takaisin palaa kuten S Club 7 on onnistunut, mutta kuunnellaan nyt hetken:

                                                              S.O.A.P. - Dowuchalike

Näiden myötä, vitamiinipitoisia ja terveyttäviä unia!  ( Saahan sitä aina toivoa. )

Meiecundimees üks Korsakov läks eile Lätti

Viikko siitä kun UMK:n voittaja valittiin. Eilen edettiin seuraamaan Melodifestivalen kisojen kolmatta erää ja Viron ensimmäistä karsintaa. Suomen kisatunnelmat ovat jo siis jäämässä taakseen. Toivomani ei voittanut, mutta viime lauantaina näin Siegfridsin esityksessä jotain mistä saatoin pitääkin. Naisen voitto ei tunnu enää, varsinkaan viikon mietinnän jälkeen, niin väärältä.

Onkin kaiken kaikkiaan vain helpottavaa, ettei Suomen kohtaloa tarvitse enää samalla tavalla stressata (hah) ja mielensä voi suunnata levollisemmin mielin muiden maihin kisoihin. Eilen edellisen lisäksi satuin seuraamaan myös Latvian kisoja, mutta ne vasta tuntuivatkin niin yhdeltä ja samalta maailman -laululta, etten päässyt heidän tunnelmaan oikein mukaan.

Viro sen sijaan on viime vuosien aikana saanut minut pauloihiinsa. Vaikka heidänkin karsinnoissa näyttää pyörivän samoja kasvoja vuosi peräjälkeen, pidän silti heidän kisakappaleita varsin raikkaina ja mukavan kokeilunhaluisina. Kisoissa pyörii suurellisuutta havittelevaa konemusiikkia, mutta myös aivan jotain omituista, mitä ei voi varsinkaan viroa osaamattoma selittää mitenkään. Winny Puhh on juuri sellaista. Eilinen esitys ja maaninen kameratyöskentely olivat jotain, mitä harvoin viisuehdokkaalta odottaa. Tämäkö Malmöön, ehkä? Ehkä ei?

Winny Puhh ei ole enää täysin uusi bändi ja facebook sivuilta heidän perustamisvuodeksi ilmeneekin vuosi 1994. Tämä on jotain sellaista, mitä oma rajoittunut mieleni ei varmasti koskaan keksisi tai edes ilkeäisi tuoda julkisesti lavalle. Hullua, joka on joko täysin kamalaa tai todella hienoa. Itse puollan hienouden puolesta. Enhän minäkään tätä ymmärrä, en siis mitenkään. Tämä on kuitenkin jotain sellaista, mikä laittaa aivot täysin sekaisin. Hienoa, että Viro antaa tilaa myös näinkin kokeelliselle bändille kuin Winny Puhh! Voi vain kuvitella miten tämä saisi isomman yleisön sekaisin. Huh, tämän jälkeen ei mikään oli enää ennallaan.

Koita pysyä perässä!

Winny Puhh - Meiecundimees üks Korsakov läks eile Lätti

 

 

 

 

Jännittää kuin pientä jänöä

Nyt sitten jännittämään, UMK:n finaali! Onko mielessäni liikkuneet toiveet otettu toteen? Pysyykö suosikki edelleen suosikkina vai joutuuko tämä katsoja jopa ehkä pienesti pettymään? Oijoi, nyt jännittää.

Psst. Siihen kyllä voisin lähes vilpittömästi uskoa, että tämän vuoden finaali on eloisamman oloinen viime vuotiseen verrattuna.

Mutta nyt... hrrr... mitä viemmekään tänä vuonna Malmöön...

ensimmäinen ramkempi ahdistuksen purkaus julkisesti

Mieleni voi käydä aika raskaitakin ja räjähdyksellisiä kohtauksia läpi ilman, että ne koskaan pääsisivät ainakaan näin kirjallisesti minnekään talteen. Itseä ärsyttävät tai muuten häiritsevät kappaleet voivat lamaannuttaa hetkellisesti niiden kuulijan tai pahimmillaan aiheuttaa elämän halun hiipumista.

No juu, ehkä  minäkin pystyn elämään ilman noin suuria tunnontuskia tai ainakin niin, että pääsen niistä eteenpäin. Tai ainakin tähän mennessä olen päässyt niistä eteenpäin.

Ajattelin tälle päivälle tehdäkin ensimmäisen viestin liittyen niihin ärsyttäviin kappaleisiin, joita ei aina pääse karkuun. Aika hyvin epämieluista musiikkia pystyy välttelemään, mutta sitten on niitä hetkiä, jolloin täytyy vain osata tehdä tyynnyttäviä hengitysharjoituksia. Tämä ei tarkoita, ettenkö suostuisi kuuntelemeen muuta kuin sitä, mitä itse haluaisin vaan ajan tällä takaa niitä ärsyttäviä kappaleita, joiden ärsyttävyyttä ei voi edes oikein perustella. Ne kappaleet ovat niitä, mitkä vain ovat ensi hetkestä ärsyttäneet ja ärsyttävät vastaisuudessakin.

Aika harvoin näitä tosiaan kohdalle tulee, mutta nyt olen sen verran useasti joutunut pakon sanelemana kuuntelemaan tätä kappaletta liikkuvassa julkisessa kulkuvälineessä ja aina tämä kappale synnyttää  minussa selittämättömän ahdingon tunteen (ei ahdistuksen, vaan ahdingon). Tämä kappale saa minut pyörimään penkissä epämiellyttävän tunteen takia. Kappale kuulostaa myös 10 minuuttia kestävältä ajojuoksulta, joka ei vaan koskaan lopu. Ei siihen kymmeneenkään minuuttiin. UMK:n livelähetyksessä nähty hyvin energinen ensiesitys on jäänyt mieleeni tähän päivään saakka ja mielikuva siitä yhdistettynä kappaleen päivittäiseen kuulemiseen on tainnut olla minulle liikaa.

Niin, Anssi Kela ja Levoton Tyttö. Tällä kertaa en vain pysty lähtemään mukaan.
http://www.youtube.com/watch?v=_xkOIqemtVI

 

Ja näistä ahdistuksen hetkistä ei tule mitä luultavimmin koskaan mitään järin räjäyttävää. Kirjoittaessa  mieli aina laantuu ja harhainen mieleni pelkää myös vihaisia levy-yhtiöiden jehujen soittoja liikaa. Lisäksi minusta tuntuu jo nyt pahalta.

Näkemisiin tältä päivältä!

taivaissa

Nyt... ah... sulan... ( plus jotain mauttomia kuola valuu hymiöitä)

Depeche Mode 2013 kappaleella Heaven

Meinasin laittaa jotain muuta, mutta tämän löydettyäni kaikki muu jää ehdottomasti taka-alalle. Uutta ja vanhaa. Ah.