No juu, ehkä minäkin pystyn elämään ilman noin suuria tunnontuskia tai ainakin niin, että pääsen niistä eteenpäin. Tai ainakin tähän mennessä olen päässyt niistä eteenpäin.
Ajattelin tälle päivälle tehdäkin ensimmäisen viestin liittyen niihin ärsyttäviin kappaleisiin, joita ei aina pääse karkuun. Aika hyvin epämieluista musiikkia pystyy välttelemään, mutta sitten on niitä hetkiä, jolloin täytyy vain osata tehdä tyynnyttäviä hengitysharjoituksia. Tämä ei tarkoita, ettenkö suostuisi kuuntelemeen muuta kuin sitä, mitä itse haluaisin vaan ajan tällä takaa niitä ärsyttäviä kappaleita, joiden ärsyttävyyttä ei voi edes oikein perustella. Ne kappaleet ovat niitä, mitkä vain ovat ensi hetkestä ärsyttäneet ja ärsyttävät vastaisuudessakin.
Aika harvoin näitä tosiaan kohdalle tulee, mutta nyt olen sen verran useasti joutunut pakon sanelemana kuuntelemaan tätä kappaletta liikkuvassa julkisessa kulkuvälineessä ja aina tämä kappale synnyttää minussa selittämättömän ahdingon tunteen (ei ahdistuksen, vaan ahdingon). Tämä kappale saa minut pyörimään penkissä epämiellyttävän tunteen takia. Kappale kuulostaa myös 10 minuuttia kestävältä ajojuoksulta, joka ei vaan koskaan lopu. Ei siihen kymmeneenkään minuuttiin. UMK:n livelähetyksessä nähty hyvin energinen ensiesitys on jäänyt mieleeni tähän päivään saakka ja mielikuva siitä yhdistettynä kappaleen päivittäiseen kuulemiseen on tainnut olla minulle liikaa.
Niin, Anssi Kela ja Levoton Tyttö. Tällä kertaa en vain pysty lähtemään mukaan.
http://www.youtube.com/watch?v=_xkOIqemtVI
Ja näistä ahdistuksen hetkistä ei tule mitä luultavimmin koskaan mitään järin räjäyttävää. Kirjoittaessa mieli aina laantuu ja harhainen mieleni pelkää myös vihaisia levy-yhtiöiden jehujen soittoja liikaa. Lisäksi minusta tuntuu jo nyt pahalta.
Näkemisiin tältä päivältä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti