Paikka olla

Tiedä mikä oli, mutta aamulla television avattuani tuli seuraavanlaista eteen. Vähän tätä kuulijaa kyllästyttää tämän hetken eniten soittoaikaa saavan konemusiikin(?) tyyli, joka ei välillä tunnu eroavan eri tekijöiden välillä mitenkään. Ylistetään elämää, sitä tiettyä hetkeä, lauletaan kovaa ja muuta niin aivan kamalaa. Niin, onhan se AIVAN kamalaa.

No, tänään kuitenkin kuulin jotain ja jollain tavalla virkistävää. En osaa todellakaan luokitella tätä musiikintyyliä, mutta sanotaan vain tämän olevan hyvin tätä aikaa. Kai tämä on jotain elektronispainotteista, mutta ei, en osaa sanoa. Luovutan.

Hienoine Chaka Khan hetkineen tämä kappale jäi mieleeni hyvän mielen ja musiikin nautintona:

Clean Bandit - Rather Be feat. Jess Glynne

Mitä kengistä?

Korvat avoinna kuunnellen ja päättäen pitävätkö aivon sopukat sen hetkisestä soinnusta vai ei. Seuraavasta pidän, vaikkei minusta räppäriä itsestä tulisikaan (jokin siinä olisi kyllä kiehtovaa). Oli häissä taikka missä niin JVG:lä löytyy varsin svengaavia kappaleita.

Ja ehkä tuo svengaava -sanan käyttö teki lopullisen niitinkin sille, että räppi -unelmat vesittyivät kohdaltani lopullisesti. Silti, tässä sunnuntaifiilistelyä, pysy tai älä pysy mukana:

Vain

Apuva papuva, kirjoittaminen on jäänyt vähälle ja ulkona paistaa aurinko. Musiikki on sentään jotain tuttua ja turvallista, mikä näitä kuluneita kuukausia on rytmittänyt.

Eteeni vain pöllähti jotain tähän päivään täydellisesti sopivaa, jonka halusin tännekin merkitä. Hyvää Naistenpäivää ja tehkää kaikkea sitä, mitä halajatte. Olkoon voima kanssanne!

No Doubt - Just A Girl

P.S. Ja miten saattoi taaskin  käydä niin, että Just A Girl -kappale on vuosia ja vuosia sitten tullut tutuksi, mutta vasta tämän vuoden aikana tartuin kappaleen sanoituksiin ja oikeasti tajusin, mistä kappaleessa lauletaan. No, nero ei voi pöljyydelleen mitään. Aiemmin radioähkytunteen aiheuttama kappale aiheuttaakin minulle nykyään enää pelkkää energian nousua ja halua taistella (...vaikka tiukkoja purkin kansia vastaan) . Lopuksi sydän vielä oivaltaville teksteillekin. Moi. <3

millenium

Joululaulut tulivat ja menivät, ja näinhän minä yhden Yksin Kotona -leffankin! Mutta joulusta tuo riittäneekin ja seuraavaksi kuljemme vain eteenpäin ja vähän kyllä taaksepäinkin. Vaikka ensi vuonna maapallomme vanhenee jälleen vuodella, olen tämän illan flunssaisessa tilassani palannut vuosituhannen vaihteeseen. Olen koittanut löytää niitä tanssi-/klubihittejä, jotka elektrotaustoillaan toimivat edelleenkin. Aikaa ennen dubstep -ilmiötä.

Tällä kertaa ajatus lähti katsottuani ensimmäisen UMK -jakson, mistä pari kappaletta jäi jokseenkin mieleen. (Pieni tuomari sisälläni sai taas hieman murheissaan huokailla tämän vuoden ehdokkaista, mutta pidän kuitenkin toivoa yllä ja odotan parempia kuunteluja ja varsinaisten esitysten näkemistä.) Pari kiinnostavaa ehdokkaiden seasta siis jäi mieleen ja yksi niistä toi mieleeni juurikin sen tietynlaisen 1990-2000 -lukuisen rnb tyylisen klubimusiikin. Ja siis en minä missään klubeissa itse pyörinyt matalan ikäni takia, mutta niissä oli se tietty vivahde musiikissa, mikä sopi sellaiseen fiilistelyyn ja tanssimiseen. Ja musiikkivideoilla oli sellainen tummahko yleisilme. Eikö?

Nyt kun olen vielä etsintävaiheessa edellä esittämäni ajatukseni kanssa, on seuraava musiikkivideo aika kaukana varsinaisesta tummahkosta yleisilmeestä. Tässä kuitenkin mielestäni näkyy oma osansa vuosituhannen vaihteen musiikkityylistä. Siinä oli jotain tiettyä, vai kuvittelenko vain.

Sophie Ellis-Bextor - Murder On The Dancefloor (yksi kiehtovimmista ja mieleenpainuvista musiikkivideoista aikain). Tämän myötä, unia nallekarhun kuvia!

Just hold on, vink* ja tähtisadetta

Sydämeni sulaa juuri. Ei valitettavasti emotionaalisen youtube -vauvan takia vaan Arctic Monkeysin.Siis häh, miten tässä nyt olisi. Alex Turnerin ääni ja kaikki. Voiko tästä enää tytöttelymmäksi olo mennäkään. Sisäistä hihittelyä ja vähän kappaleen mukana tanssijalan liikuttamista. Punastuttaa.

Arctic Monkeys - Hold On We're Going Home (original Drake)

Huom. Turnerin koreografia saa aika mahtavan lopetuksenkin. Kannattaa siis vilkuilla loppuun saakka. Vink. Vink.

Power, Phau!

Kun kuluneen viikon aikana televisiossa on näytetty pari Spice Girls aiheista tallennetta ja yhtenä päivänä nimipäiväänsä ovat viettäneet kaikki Suomen Sointu -nimiset, tunsin minäkin jo tarpeen tulla raapaisemaan tänne jotain kevyttä muistoksi lokakuusta.

En minä siis muuta tänne nyt raapaisekaan kun seuraavan konserttitaltioinnin tyttöporukalta Girls Aloud. Tämä on sellainen porukka, joka ei voita Spaissareita, mutta on vahva kakkonen. Toimivia popkappaleita löytyy ja ehkäpä määrällisesti enemmän kuin maustetytöillä. Loppujen lopuksi Spaissareilta löytyy silti ne tietyt klassikot, joille ei löydy vertaistaan ja tämä vertailu on siksi ehkä vähän turhaa. 90-luku ja sen aikainen tyttöenergia on kokonaisuudessaankin jotain sellaista, mitä ei varmaan enää koskaan tule olemaan. Näin 90-luvun pikkutytön silmien kautta katsoen, maailma oli silloin parempi.

Nostalgiasta tähän päivään. Siispä Girls Aloud ja Ten The Hits Tour:

Mutta älkää unohtako nostalgian voimaakaan. Toiselle tunnille voi laittaa taustalle soimaan oikean ja alkuperäisenkin. Live In Istanbul 1997 ! :
http://youtu.be/X2NO-ZdJg4U

Ziggy

Sydämeni sulaa kun kuuntelen David Bowien ääntä. Kaikki lähti viime viikonlopun Yle Teeman lähettämästä David Bowie -teemaillasta ja nyt on taas viikko vierähtänyt enemmän ja vähemmän Bowien musiikkia kuunnellen. Nämä yhtäkkiset jonkinlaiset pakonomaiset tarpeet kuunnella yhtä ja tiettyä artistia ovat huvittavia.

En minä kaikkea Bowiestakaan tiedä, mutta yksi kiehtovimmista artisteista hän ehdottomasti minulle on pitkään ollut. Kesän aikana Heroes kappale nousi minulla yhdeksi kuunnelluimmaksi kun joskus kappale Let's Dance oli sitä. Nyt Let's Dance saa kuitenkin odottaa hetken uutta soittokierrostaan, ennen kuin pääsen sopuun kyseisen kappaleen musiikkivideon kanssa.

Yle Teeman lähettämästä teemalauantaista jäi erityisesti käteen myös yksi minulle täysin ennalta tuntematon kappale: David Bowie ja Right.

Aloitetaan siis noin:

David Bowie - Right
https://www.youtube.com/watch?v=ifIi6ewkFvs

Ja jatketaan näin juuri kuuntelussani olevalla lähetyksellä:

David Bowie - Live By Request (2002)

Niin, eikö sudan sulakin? Kuuntelijoiden toiveita toteuttava ylläoleva lähetyskin vie vain mukanaan hyvän tuulisuudellaan. Juuri nyt, Ziggy Stardust.